Jeesuksen Pyhän Sydämen spirituaaliteetin kehitys kirkossa

sä Leo J. Dehon, Pyhän Sydämen pappien sääntökunnan perustaja, harjoitti Jeesuksen Pyhän sydämen hurskautta. Hän valitsi Pyhän Johanneksen sääntökuntansa suojelijaksi, koska Johannes istui Jeesuksen vieressä viimeisellä ehtoollisella ja kirjoitti Kristuksen lävistetystä kyljestä evankeliumissaan.

Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainuttakaan luuta.” Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Joh. 19: 32-37)

Pyhän Sydämen hurskaus on yhtä vanha kuin kirkko itse. Kuva Kristuksesta riippumassa ristillä veren ja veden valuessa hänen kyljestään teki valtavan vaikutuksen varhaisiin kristittyihin. Kolmannen vuosisadan vaihteessa elänyt pyhä Ireneus kirjoitti: ”Kirkko on elävän veden lähde, joka pulppuaa Kristuksen sydämestä.”

Seuraavina vuosisatoina monet pyhimykset mietiskelivät Kristuksen lävistettyä kylkeä. Kristuksen sydämestä tuli heille ainutlaatuinen merkki Jumalan loputtomasta rakkaudesta ja armosta. Pyhä Bernhard, pyhä Bonaventura, pyhä Gertrud, pyhä Sienan Katariina ja Franciscus Assisilainen puhuivat kaikki Jumalan suuresta rakkaudesta meitä kohtaan. Mietiskellessään Jumalan rakkautta ja meidän tarvettamme vastata siihen, pyhä Bonaventura kirjoitti:

”Sieluni, jos rakastettusi ääni saa sinut sulautumaan rakkauteen, jota tunnet häntä kohtaan, niin miksi tuli ei silloin sytyttäisi sinua kertakaikkisesti liekkeihin ja polttaisi sinua loppuun, kun astut hänen kylkensä pyhästä haavasta hänen rakastavan sydämensä roihuavaan tuleen?”

Pyhä Gertruda myös puhui tästä suuresta rakkaudesta ja ajatteli Pyhää Sydäntä keinona valmistautua kuolemaan:

”Sydämeni Jumala, pesköön ja pyyhkiköön sinun lävistetyn sydämesi palava rakkaus pois kaikki syyllisen sydämeni tahrat, niin että sinun katkera kärsimyksesi olisi minulle turvapaikkana kuolemani hetkellä, että sinun lempeä sydämesi, joka on särkynyt rakkaudesta minuun, tulisi ikuiseksi asuinsijakseni, sillä minä yksin rakastan sinua enemmän kuin kaikki maailman luodut.”

Pyhä Jean Eudes omisti melkein koko elämänsä saarnaamiselle Jumalan rakkaudesta, joka oli tullut hänelle ilmi Kristuksen lävistetyssä kyljessä ja sydämessä. Hän kirjoitti:

”Vapahtajani, mikä sai sinut kärsimään niin paljon tuskaa, ellei se ollut sinun loputon rakkautesi isääsi ja meitä kohtaan? Me voimme sanoa, että sinä kuolit rakastavan tuskan vuoksi ja että sinun sydämesi on haavoittunut ja särkynyt huolehtivasta rakkaudesta Isän kunnian ja meidän pelastuksemme vuoksi.”

Ehkä kaikkein merkittävin kirkon pyhimys Pyhää Sydäntä ajatellessamme on pyhä Margareta Maria Alacoque. Hän oli visitaatiosisarten sääntökunnan nunna, joka eli Paray-le Monialin luostarissa Ranskassa. Vuosien 1673 ja 1675 välisenä aikana hän koki monia Pyhää Sydäntä koskevia näkyjä. Hän näki, miten liekit nielaisivat Jeesuksen piikkien ympäröimän sydämen ja kuuli hänen lempeät sanansa:

”Katsokaa tätä sydäntä, joka on rakastanut niin paljon, mutta saanut vastalahjaksi vain kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja kiittämättömyyttä.”

Pyhä Margareta Maria ymmärsi loputtoman rakkauden, jota Pyhä Sydän symboloi. Hän vastasi rakkauteen haluten hyvittää sen rakkauden puutteen, mitä Jeesus sai kokea. Tämä on se merkitys, minkä hän antoi hyvitykselle.

Luostaristaan käsin pyhä Margareta Maria aloitti Pyhän Sydämen juhlapäivän vieton, joka kuukauden ensimmäisen perjantain hartauden ja pyhän hyvityksen hetken vieton. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan kuitenkin Pyhän Sydämen kahdestatoista lupauksesta, jotka hän vastaanotti näyissään.

Lähempänä meidän aikaamme monet paavit ovat vastanneet Jumalan rakkauteen siten kuin se on tullut esille hänen poikansa Pyhässä Sydämessä. Vuonna 1899 paavi Leo XIII pyhitti koko maailman pyhälle sydämelle. 1956 paavi Pius XII kirjoitti kiertokirjeen, jonka aiheena oli Pyhä Sydän. Ja vielä myöhemmin paavi Johannes Paavali II lausui seuraavat sanat pyhiinvaeltajille Pietarin kirkon aukiolla:

”Poika itse tuli ihmiseksi, ja sellaisena hänellä oli ihmisen sydän, jolla hän tunsi rakkautta ja vastasi rakkauteen – ennen kaikkea Isän rakkauteen. Sen vuoksi isän ilo keskittyy tähän sydämeen, Jeesuksen sydämeen. Se on pelastavaa iloa. Sen välityksellä Isä sulkee poikansa sydämessä syliinsä jokaisen, jolle hänen poikansa tuli ihmiseksi, jokaisen, jota varten hänellä on sydän ja jokaisen, jonka puolesta hän kuoli ja nousi kuolleista. Ihmiskunta ja maailma löytävät uudelleen Isän ilon Jeesuksen Sydämessä. Se on Lunastajamme sydän. Se on koko maailman Lunastajan sydän.”

Pyhän Sydämen hurskaus käsittelee sydämen sisimpiä kysymyksiä, jotka kutsuvat meitä syvällisempään omistautumiseen Kristukselle ja toisille ihmisille. Kristuksen rakkaudesta tulee meidän rakkauttamme. Hänen tehtävästään tulee meidän tehtäväämme, lunastuksen tehtävää.

Kuten isä Dehon kirjoitti: ”Pyhän Sydämen hurskaus alkaa sielujen sisimmässä elämässä, ja sen päämääränä on päästä sisälle ihmisten yhteiskunnalliseen elämään. Meille kysymys ei ole pelkästään hurskaudesta, vaan kysymys on todella koko kristillisen elämän uudistumisesta.”

 

Jeesuksen pyhän sydämen spiritualiteetin keskeisiä raamatun tekstejä
 
Vanhassa Testamentissa:
  • Moos.3:15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välillä jne
  • Moos. 15: 5
  • Moos. 19:4
  • 5. Moos. 32:10 – 14 Jes. 12:3
  • Jes. 53: 4 – 12
  • Jerem.31:31 – 34
  • Hes.36:25 – 29
  • Sakarj.12:10
 
Uudessa Testamentissa:
  • Joh. 1: l – 18 ;
  • Joh.1:29 – 34
  • Lk. 1:28 – 56
  • Lk. 3:21 – 22
  • Lk.4:14 – 22
  • Mt.11:25 – 30
  • Joh.6:1 – 14
  • Joh.7:37 – 39 Johanneksen 7 kuvaa messiaasta
  • Joh. 13 – 17 Viimeisen aterian puheet
  • Lk. 22:39 – 46
  • Joh.19:33 – 37
  • Joh. 20:19 – 31
  • Apt 1:1 – 5 ja 14
 
  • Room: 12:1 – 21
  • 1 Kor.12 j a 13
  • Ga1.5:18 – 26
  • Ef.4:15
  • Ef5:21 – 33
  • Fi1.2:5:11
  • Kol 1:24 – 29
  • Hepr.9:24
  • Hepr.10:18
  • Pt.2:4 – 12
  • 1.Joh.3:20
  • 1.Joh..4:7 – 16
  • Ilm 5:6 – 9
 



17 marraskuu 2010