Jeesuksen Pyhän Sydämen juhlamessu Marian seurakunnassa 11.6. 2010

ässä tilaisuudessa Jeesuksen Pyhän Sydämen maallikot uudistivat sitoumuksensa kolmeksi vuodeksi elää yhdessä Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien veljeskunnan pappien kanssa heidän hengellisen perheen perustajan isä Leo Dehonin karisman hengessä. Samassa yksi uusi maallikko otettiin jäseneksi . Isä Frans Voss piti ennen kuin maallikot sitoutuivat tehtäväänsä, seuraavan saarnan.

Tänään on suuri juhla koko kirkolle ja tietysti myös Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien sääntökunnan hengelliselle perheelle , johon tämän Pyhän Marian seurakunnan sielunhoito on uskottu .Tänään myös paavin julistama pappien vuosi päättyy. Tämä vuosi on koko kirkolle - ei vain papeille - kiitoksen aihe. Se on tehnyt meidät kaikki enemmän tietoiseksi pappeuden lahjasta. Apostoli Pietarin kirjeen mukaan me Kristityt olemme valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan Hänen suuria tekojaan, joka meidät on kutsunut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.(vrt.1.Pt.2:10)

Jeesuksen Pyhän pappien sääntökunnan perustaja, ranskalaisen isä Leo Dehonin karisma lähtee tekstin kuninkaallisen papiston ajatuksesta . Siksi voimme pitää hänen ja hänen veljeskuntansa hengellisyyden yhteenvetona tunnuslauseen: olkaamme Jumalan rakkauden julistajia ja sovituksen palvelijoita. Papiston kutsumus on julistaa Jumalan suuria tekoja ja täten edistää Jumalan sovitustyötä ihmisten sieluissa ja yhteiskuntaelämässä. Virkapappien tehtävä on auttaa Jumalan papillista kansaa tekemään elämästään ja maailmasta Jumalalle otollisen uhrilahjan ja kiitosuhrin.

Jumalan kansan yhteinen ja yleinen papillinen tehtävä on myös kuninkaallinen , koska sen tarkoitus on ylipaimenensa ja maailmankaikkeuden kuninkaan Kristuksen palveluksessa edistää Jumalan rakkauden herruutta kaikkialla maailmassa, niin Suomessa kuin muuallakin. niin meidän lähiympäristössämme kuin kaukana meistä, niin ihmisten sydämessä kuin kansojen yhteiskuntaelämässä.

On olemassa vuorovaikutus ihmisen sisäisen hengellisen elämän ja sen kulttuurin välillä, mikä usein ei tulla ajatelleeksi. Sen tähden emme saa rajoittaa Jumalan rakkauden säteilyä pelkästään yksilöllisen uskovan sisäiseen elämään, sen täytyy myös pyhittää ja uudistaa maailman sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet. Kun Jumalan rauha, vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus tulevat näkyviin myös kansojen kanssakäymisessä toistensa kanssa , valtioiden lainsäädönässä ja yhteiskunnallisissa palveluksissa, helpottuu epäilemättä meille heikoille ihmisille myös elämä Jeesuksen ilosanoman hengessä. Sen takia isä Dehon on alusta lähtien korostanut papeilleen sitä, että he lähtisivät maallikkojen avuksi rakentaakseen heidän kanssaan ihmisarvonmukaista elinympäristöä kaikille ihmisille, missä hyvänsä he asuvatkin.

Toisaalta ilman myönteistä vastakaikkua kirkon kansassa, ilman maallikkojen esirukousta , rohkaisua ja yhteistyötä papit eivät myöskään voi saada paljon hyvää aikaan.

Mutta ennen kaikkea sekä papit että maallikot tarvisevat syvää yhteyttä Kristukseen mikä toteutuu silloin kun he osallistuvat Pyhässä Messussa Hänen jatkuvaan puoltorukoukseensa koko ihmiskunnan puolesta ja kun he palvelevat Häntä uhrautuvasti toisissaan ja niissä lähimmäisissä, jotka kipeästi kaipaavat ahdistuksessaan ja kärsimyksessään tukea: rakkautta, ystävyyttä ja myötätuntoa.


Äsken pyhiinvaellusmatkallaan käymässä Portugalissa , Fatimassa paavi Benedictus XVI puhui juhlan päämessun saarnassaan aivan samasta aiheesta sanoen: ”Pyhissä kirjoituksissa” luemme usein tekstejä, jotka kertovat siitä, miten Jumala etsi hyviä miehiä ja naisia pelastaakseen heidän kanssaan ihmisten kaupungin. Hän teki samaa täällä Fatimassa kun Vapahtajan äidin kautta, kun tämä pyysi kolmelta lapselta:

”oletteko valmiit uhraamaan Poikani kanssa itsesi lähimmäistesi puolesta ja kestää kaikki kärsimykset, jotka Hän lähettää teille”. Silloin - paavi jatkoi - vuonna 1917 kun ihmiskunta oli valmis uhraamaan kaiken, mikä on pyhä kansojen, rotujen, ideologien, ihmisjoukkojen ja yksilöllisten ihmisten itsekkyyden ja turhamaisuuden alttarille, meidän pyhä Äitimme tuli taivaasta alas ja tarjoutui Fatimassa istuttamaan niihin ihmisiin, jotka luottavat hänen apuunsa, Jumalalle palavan sydämen. Lapset Jacinta, Francesco ja Lucia suostuivat siihen. Lopuksi paavi Benediktus XVI totesi: ”Nyt lukemattomat muut ihmiset seuraavat heidän esimerkkiään ja omistautuvat tähän veljellisen solidaarisuuden palvelutyöhön”.

Vapahtajan äidin sanoma ei ollut aivan uutta. Hän vain muistutti lasten kautta kirkkoa kristinuskon keskeisistä opeista, jotka olivat joutuneet unohduksiin.


Jo 50 vuotta aikaisemmin isä Leo Dehon omalla tavallaan innostui Vapahtajan pyyteettömään rakkauteen ja sovitustyöhön. Hän tunsi kutsun sydämessään yhdessä Kristuksen kanssa ottamaan vastuutta ihmisten ajallisesta ja ikuisesta hyvinvoinnista parantamalla taivaallisen Isän haavoittunutta kuvaa ihmiskunnassa, jotta ihmiset oppisivat uudelleen kiittämään luojaansa ja Jumalaansa elämänlahjasta ja elämään sovussa toistensa kanssa. Tämä on tullut mahdolliseksi Kristuksen, Jumalan ihmiseksi tulleen Pojan elämän uhrin ansiosta tai kuten PyhänMessusun eukaristisen rukouksen lopussa pappi rukoilee: "Hänen kauttaan Hänen kanssaan ja Hänessä Sinulle taivaalliselle Isälle Pyhän Hengen yhteydessä kaikki kunnia ja ylistys nyt ja aina ja iankaikkisesti". Tämä taivaallisen Isän ylistys tietystikään ei ole ainoastaan vain meidän Jeesuksen Pyhän Sydämen yhteisömme tavoitteena.

Se kuuluu kaikille kirkon jäsenille, kaikille kristityille. Jeesuksen Pyhän sydämen maallikkojen kutsumus on elää pappiensa kanssa tässä hengessä ja yhdessä tukea muita seurakuntalaisia tekemään elämästään Jumalalle otollinen kiitosuhri. Aamen

Pyydän nyt maallikkojäseniä uudistamaan sitoumuksensa , erityisesti Anna ….. , joka nyt liittyy Jeesuksen Pyhän sydämen hengelliseen perheeseen.

isä Frans Voss SCJ



19 lokakuu 2010