Veljeskunnan suojeluspyhimyksiä
MEIDÄN TAIVAALLISET SUOJELIJAMME, ESIKUVIAMME JA ESIRUKOILIJAMME
 
Tavallisesti päätämme rukouksemme yksin tai yhdessä seuraavasti:
 
Esirukoilija: Jeesuksen Pyhä Sydän,
kaikki: armahda meitä.
E.Pyhän Marian perisynnitön sydän,
k: rukoile puolestamme
E. Pyhä Joosef, suojelijamme,
k: rukoile puolestamme.
 
Niiden lisäksi rukoilemme joskus veljeskunnan suojeluspyhimysten litaniaa
 
Pyhä arkkienkeli Mikael, Jeesuksen Sydämen viirinkantaja/ rukoile puolestamme
Pyhä Johannes evankelista Jeesuksen Sydämen rakas oppilas/
Pyhä Augustinus/
Pyhä Frans Salesilainen/
Pyhä Franciscus Assisilainen/
Pyhä Ignatius Loyola/
Pyhä Frans Xaverilainen/
Pyhä Gertrud/
Pyhä Margareta Maria Alacoque/
Autuas Ristin Johannes Maria/
Kaikki pyhät enkelit ja arkkienkelit/ rukoilkaa puolestamme.
Kaikki Jumalan pyhät/ rukoilkaa puolestamme.
 
 
Litanian jokainen pyhimys on vaikuttanut omalla tavallaan isä Leo Dehonin karismaan.
Pyhimysten järjestys selittänee jonkun verran Jeesuksen Pyhän Sydämen hartauden syntymää ja sen kehitysvaiheita kirkon historiassa meidän veljeskuntamme perustajaan saakka.
Tai ainakin se kertoo paljon isä Dehonin omasta arvojärjestyksestä.
Vain litanian kaksi naispyhimystä eivät ole omassa historiallisessa paikassaan.
 
PYHÄ JOOSEF (19.3 ja 1.5) oli Jeesuksen kasvatusisä. Yhdessä Marian kanssa hän kasvatti Jeesusta tulevaa tehtävää varten. Nasaretin perheen pää hän myös elätti perhettään, niin ettei siltä puuttunut mitään. Sellaisena hänestä tuli myös Jeesuksen mystisen ruumin jäsenten esikuva ja esirukoilija, Kirkon suojelija. Isä Leo Dehon kunnioitti Pyhää Joosefia suuresti ja pyrki rakastamaan Jeesusta ja Mariaa Joosefin tavoin pitäen mielessään Joosefin osan Nasaretin pyhän perheen yhteisöelämässä.(Katso yhteysrukous aamuhetkeä varten).
 
ARKKIENKELI MIKAEL (29.9) on yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat aina Jumalan läheisyydessä ja palvelevat Häntä enkelten joukkojen päällikköinä.
Mikaelin nimi merkitsee "kuka on Jumalan kaltainen". Hänen tehtävänsä on valvoa sitä, etteivät kelvottomat enkelit tai ihmiset olisi paratiisissa tai pääsisi taivaaseen, Hän on Jumalan tärkein enkeli ja palvelija, ei vain Jumalan luomissuunnitelmassa, vaan myös Jumalan pelastussuunnitelmassa. Hän on erityisesti puolustanut Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen salaisuutta. Siksi myös oletetaan, että Mikael olisi se enkeli, joka lohdutti Jeesusta Getsemanessa. Samoin messun ensimmäisessa eukaristisessa rukouksessa muuttumisen hetken jälkeen Mikael kantaisi meidän uhrilahjamme Jeesuksen uhrilahjan kanssa taivaalliselle alttarille Jumalan kirkkauden eteen, jotta me kaikki täyttyisimme kommuunion hetkellä armolla ja siunauksella.
Arkkienkeli Mikael on aikojen lopussa mukana viimeisessä taistelussa langennutta arkkienkeli Liciferia vastaan Jeesuksen Kristuksen taivaan sotajoukon viirinkantajana. Hänen uskollisuudestaan ja rakkaudestaan Jumalan asiaa kohtaan saamme pitää häntä myös Kirkon vahvana suojeluspyhimyksenä ja palvelijana. Isä Leo Dehonin mukaan arkkienkeli Mikael on myös Jeesuksen Pyhän Sydämen voitokkaan viirinkantaja.
 
Ennen Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen aikaa Messun lopussa on rukoiltu näin:
”Pyhä arkkienkeli Mikael puolusta meitä taistelussa pahaa ja paholaisen häijyytä ja väijytyksiä vastaan. Nöyrästi rukoilemme sinua, taivaan sotaväen päällikko, syökse Jumalan voimalla saatana ja muut pahat henget, jotka sielujen kadotukseksi maan päällä kiertelevät, takaisin helvettiin. Aamen."
 
 
EVANKELISTA JOHANNES(27.12.) nuorin apostoli joka istui Jeesuksen vieressä viimeisellä aterialla, seisoi ainoana apostolina ristin alla Vapahtajan äidin Pyhän Marian ja muutamien naisten kanssa ja joka ensimmäisenä apostolina tunnisti Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen Genesaretin järven rannalla. Hän oli isä Dehonin rakkain evankelista. Pyhä Johannes kirjoitti evankeliuminsa vanhassa iässään ennen kuolemaansa Patmoksen saarella. Se oli monien vuosien ajan mietiskelyn ja rukouksen tulos aivan toisenlainen kuin syynoptikkojen kirjoittamat Jeesuksen elämänkerrat Hänen tekstinsä oli syvää teologista ja kuitenkin selkeä.
Johannes korosti evankeliumissaan niin kuin kirjeissään sitä, miten paljon Jumala oli rakastanut meitä ihmisiä, että Hän lähetti oman Poikansa koko ihmiskunnan pelastukseksi.
Johannekselta isä Dehon sai avain Jumalan syvimpien ajatusten ja Jeesuksen pyhän sydämen aivoitusten ymmärtämiselle. Tällä avaimella hän oppi näkemään Jumalan rakkauden jälkiä aina ja kaikkialla Jumalan luomis- ja pelastussuunnitelmassa.
Tällä avaimella hän myös pääsi Raamatun sanoman ytimeen ja osasi nähdä hyviä ratkaisuja ihmisten sosiaali- ja yhteiskunta-elämässä olevien ongelmien hoitamiseen.
Samalla hän sai Jeesuksen avatusta sydämestä joka päivä uutta voimaa Herransa seuraamiseen.(Joh.19: 32-37)
 
KIRKKOISÄ PYHÄ AUGUSTINUS (28.8) Hän eli Italiassa ja Pohjois-Afrikassa- v. 354–430 ja
on lännen kirkon huomattavin kirkkoisä. Hänestä tuli myös kirkonopettaja hänen arvokkaan kirjallisen tuotantonsa tähden. Hänen pääteoksensa on 22 kirjaa käsittävä "Jumalan Valtakunnasta". Hänen filosofinen ja teologinen ajattelunsa ja hänen kirjoittamansa saarnat ovat suuresti vaikuttaneet kristikuntaan. Katolisen kirkon lisäksi myös reformaation kirkkokunnat ovat perustelleet näkemyksensä hänen kirjoituksiinsa. Oman elämänkertansa mukaan nimeltä "Tunnustukset" hän kääntyi manikeolaisesta new-agen kaltaisesta lahkosta kristinuskoon noudattamalla äänen laulettua kehotusta lukea apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille seuraavat säkeet (13:11–14)"...Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus..." Sitten Augustinuksen levoton sielu rauhoittui Kristuksen valossa. Hän rukoili kääntymyksensä jälkeen ":Oi Herra, sinä olet katkaissut minun kahleeni. Sen tähden Minä kannan sinulle ylistysuhria. Kaikki luodut kutsun kanssani ylistämään sinua sen laupeuden kiitokseksi, jonka olet osoittanut minulle."
Hän oli tietoinen omasta heikkoudestaan, mutta sitä enemmän vielä Jumalan ilmaisesta armosta. Hän kaipasi koko olemuksellaan yhteyttä Jumalan ikuiseen viisauteen ja täydelliseen rakkauteen, mutta tiesi myös, että vasta tämän ajan jälkeen hänen kaipuunsa ja ihmiskunnan syvin odotus täyttyisivät. Hän uskoi puhtaan rakkauden voimaan opettaessaan että se, joka todella rakastaa ei voi tehdä syntejä, ts. rakastaja tee mitä haluat. Isä Dehonin piti suuresti Augustinuksen syvällisen Anima Christi-rukouksesta. (Kristuksen sielu pyhitä minut).
 
 
PYHÄ FRANS SALESILAINEN (24.1) eli Pohjois-italiassa, Sveitsissä ja Ranskassa v.1567–1622. Hänestä tuli Geneven piispa. Hän korosti hengellisissä kirjoissaan ja saarnoissaan voimakkaasti sitä, että missä tahansa asemassa j a ammatissa ihminen on, siinä hänet on kutsuttu kasvamaan ja pyrkimään rakkauden täydellisyyteen. Hän oppi Jeesukselta olemaan nöyrä ja lempeä sydämeltä. Hänen lempeytensä oli esikuvallista. Hän oli ruhtinaitten suuresti arvostama hengellisen elämän ohjaaja ja opetti myös monia maallikkoja olemaan kontemplatiivisia elämän tavallisten askareitten keskellä. Täten hän sovelsi Espanjan Avilan pyhän karmeliittanunnan Jeesuksen Teresan hengellisen tien Ranskan reformaation ajan jälkeisiin hengellisiin tarpeisiin. Tällöin hän osoitti monille tien rakentaa syvää ja tasapainoista henkilökohtaista suhdetta Kristukseen ja uudisti heidän luottamuksensa katoliseen kirkkoon. Hän perusti visitaatio-sisarten sääntökunnan, jossa pyritään elämään tiiviissä yhteydessä Jumalan ihmiseksi tulemisen salaisuuden kanssa erityisesti messun ja adoraation kautta Eukaristian sakramentisssa. 150 vuotta myöhemmin samasta visitaatio­sisarkunnasta kasvoi Margareta Maria Alacoque, jonka avulla Kristus muistutti koko kristikuntaa oman sydämensä äärettömästä rakkaudesta ja laupeudesta.
 
PYHÄ FRANCISKUS ASSISILAINEN (4.10) oli kerjäläismunkki ja diakoni ja eli Italia v..1181­1226 . Hän kärsi siitä, Jeesuksen rakkaus ei saa vastausta ihmisiltä heidän kiittämättömyytensä tähden. Hän sai kutsun uudistamaan kirkon elämään muistuttamalla viehättävällä tavalla kristinkuntaa ja kirkon johtoa hengellisen elämän raamatullisesta pohjasta. Hän pani alulle keskiaikana kirkkokansan uudelleen evankelioimisen liikkeen. Hän perusti oman kerjäläismunkkien järjestön jonka veljet lähtivät kansan luokse saarnaamaan pelastuksen sanomaa korostaen evankelista köyhyyden ja vaatimattomuuden henkeä. Heidän tuli kutsua kanssaihmisiä tekemään parannusta ja seuratessaan Vapahtajaa vastaamaan Hänen rakkauttaan, jonka ihmiset niin usein ovat unohtaneet ja laiminlyöneet oman sielunsa vahingoksi.
 
PYHÄ IGNATIUS LOYOLA (31.7). Hän oli jesuiittaveljeskunnan perustaja .Eli Espanjassa, Pariisissa ja Roomassa v.1491-1556. Hän oli entinen sotilasjoukon johtaja, joka haavoituttuaan heräsi uskoon. Hän ymmärsi, että uskonelämän ydin on johdonmukaisti palvella Kristusta ja Hänen valtakuntaansa. Hän kehitti oman systeemin uskonnollista koulutusta varten joka käytännössä perusti 4 viikkaa kestäviin hengellisiin harjoituksiin. Tässä retretissä ihmisen elämä pohjimmiltaan uudelleen rakennetaan. Siinä ihminen tulee tietoiseksi henkilökohtaisesta elämäntehtävästään eli omasta kutsumuksestaan. Hän oppii järjestämään elämänsä Jeesuksen evankeliumin hengessä systemaattisesti; melkein sotilaallisella tarkkuudella ja kuuliaisuudella. Hän oppii voittamaan vihollisen hyökkäykset ja kestämään urhoollisesti elämän koettelemukset ja vastoinkäymiset. Samoin Ignatius opetti henkien erottamistaitoa sekä mietiskelyn tekniikkaa. Hänen opettamansa tavoite hengelliselle elämälle oli kehotus: AMDG eli tee kaikkea Jumalan suuremmaksi kunniaksi. Ignatiuksen hengelliset harjoitukset ja omalle sääntökunnalleen antamansa elämän säännöt ovat vaikuttaneet tähän päivään saakka voimakkaasti kirkon sääntökuntaelämän kehitykseen , myöskin meidän veljeskuntamme elämänsääntöihin sekä auttaneet maallikkoja rakentamaan uskonnollista elämäänsä Kristukseen. Margareta Maria Alacoquen rippi-isä Claudius Colombiere oli myös jesuiitta-pappi.
 
FRANCISCO XAVIER (3.12), syntynyt v.1506 Portugaliassa ja opiskeli Pariisissa. Hän kuoli Intiassa Intia. Hän kuului Ignatiuksen jesuiittajärjestön ensimmäisiin kanssaveljiin ja oli hänen lähin apulaisensa. Vuonna 1540 paavi lähetti hänet tekemään lähetystyötä Portugalin siirtomaahan Itä-Intiaan, myöhemmin hän teki myös lähetystyötä nykyisessä Sri Lankassa, Malakassa ja Molukeilla. Hän kastoi tuhansia ihmisiä henkilökohtaisesti. Xavier on uuden ajan lähetystyön uranuurtajia. Hän sopeutui kansan kulttuuriin ja otti työtovereikseen paikalliskansan omia jäseniä. Hän pyrki jopa Japaniin ja Kiinaan, mutta ei ehtinyt, Omassa kotimaassaan ja Pariisin yliopistossa hän osasi herättää kiinnostusta lähetystyötä kohtaan, niin että monet nuoret lähtivät jatkamaan hänen työtään Francisco Xavier julistettiin pyhimykseksi jo vuonna 1622. Hänestä tuli yhdessä karmeliitta Lisieuxin Jeesus-lapsen Teresan kanssa katolisen Kirkon maailmanlaajuisen lähetystyön suojelija.
 
PYHÄ GERTRUD(16.11) oli benediktiininunna. Hän eli v.1256–1302 Saksassa. Hän oli mystikko, joka ensimmäisenä näki yhteyden Jeesuksen pyhän sydämen hartauden ja hänen ristillä avatun rintahaavansa välillä. Häneltä tämä hartaus levisi vähitellen Pohjois- ja Keski-Euroopan luostareihin.
 
PYHÄ MARGARETA MARIA ALACOQUE (16.10.) oli Visitaation sisarkunnan nunna Hän eli Ranskassa v. 1647 -1690 Hänen ansiostaan Jeesuksen pyhän sydämen hartaus sai julkisen aseman kirkon elämässä. Siitä kehittyi kansan keskuudessa suosittu hartausmuoto, joka levisi ajan myötä monien seurakuntien elämään vaikuttaen suuresti maallikkojen henkilökohtaiseen Jumalasuhteeseen, etenkin perhe-elämän uskonnolliseen elämään.
 
 


19 lokakuu 2010