Isä Leon Dehon ja pyhä Birgitta
Isä Fransin palsta: ISÄ LEO DEHON JA PYHÄ BIRGITTA
 
Isä Leo Dehon (1843-1925) oli ranskalainen pappi ja Jeesuksen pyhän sydämen pappien (SCJ) veljeskunnan perustaja. Hän kävi Suomessa heinäkuussa 1907 ja lähetti saman vuoden syyskuussa ensimmäisen sääntökuntansa papin tänne seurakuntatyöhön. Kuluneiden lähes sadan vuoden aikana useat kymmenet Jeesuksen pyhän sydämen papit ovat työskennelleet maamme katolisissa seurakunnissa.
 
Huhtikuun 24. päivänä 2005, jos Jumala suo, paavi julistaa Jeesuksen pyhän sydämen veljeskunnan perustajan isä Leo Dehonin autuaaksi. Hänelle pyhä Birgitta ei ollut aivan tuntematon. Tutkiessani isä Dehonin julkaisuja tein mielenkiintoisen löydön. Hän lainasi Birgitan Ilmestyksistä (Revelationes) suoraan kokonaisen luvun. Tämä Ilmestysten VI kirjan 64. luku käsittelee Herramme Jeesuksen Kristuksen Birgitalle antamaa ohjausta. Isä Dehon otti tekstin mukaan pappiskokelaille tarkoittamaansa oppikirjaan, jossa puhutaan hengellisestä kilvoituksesta ja mystiikasta. Kirjan nimi on La Vie Interieur eli suomeksi Sisäinen elämä. Kirja ilmestyi Pariisissa vonna 1919.
 
Silloinen paavi tunsi suurta huolta Kirkon uusien pappien hengellisestä kasvatuk­sesta ja koulutuksesta. Koulutuksen parantamiseksi hän pyysi teologeja kirjoittamaan tarkoitukseen sopivia oppikirjoja äsken perustamaansa uutta askeesin ja mystiikan laitosta varten, joka toimi Rooman Gregoriaanisen yliopiston yhteydessä. Kirjansa johdannossa isä Dehon selitti vilpittömästi, ettei kirjaan sisälly monia uusia opetuksia vaan lähinnä pyhimysten todistuksia, jotka hän vain pani tiettyyn järjestykseen. Hänen valitsemiensa pyhimysten ryhmään kuului myös pyhä Birgitta. Näiden pyhimysten todistukset olivat hänen omasta mielestään arvokas aarre. Se oli ikään kuin kalliiden jalokivien kokoelma, joka hänen toivomuksensa mukaan tuli rikastuttamaan monien muiden elämää, niin kuin se oli tavattomasti rikastuttanut hänen omaa elämäänsä.
Kirjan lukemattomat pyhimysten opetukset osoittavat lukijalle sisäisen elämän kuninkaallisena tienä, joka johtaa hänet Jumalan luokse. Apostoli Paavalin sanaa käyttäen isä Dehon itse piti niiden todistusten runsautta kokonaisena pilvenä, joka kehottaa meitä kärsivällisyyteen kurottautuessamme kohti taivasta. Ote pyhän Birgitan ilmestyksistä käsittelee tärkeätä kysymystä, joka on kilvoituksen historiassa tähän päivään asti mania askarruttanut ja joitakin jopa ahdistanut, nimittäin kysymys: Miten voimme yhdistää itseemme aktiivisen ja kontemplatii­visen elämän?
Luku kertoo Lasaruksen sisarista Martasta ja Mariasta (Joh. I1), jotka edustavat kahta erilaista hengellistä tietä: Martta aktiivista ja Maria kontemplatiivista elämää. Järjestelmällisesti ajatteleva ja katekeettisesti toimiva hengellinen kirjoittaja isä Dehon vain siirsi pyhän Birgitan tekstin oppikirjaansa sopivaksi mietiskelyn aiheeksi. Lainaamme nyt tämän mietiskelyn kolmannen osan, jonka otsikko on Kahden elämäntien yhdistyminen (Union des deux vies). Opettajana on itse Vapahtaja, kuten myös pyhän Birgitan tekstissä.
 
Kahden elämäntien yhdistyminen
Olet havainnut, että Martta tuli ensin minun luokseni ja rukoili minua veljensä Lasaruksen puolesta. Tämä ei kuitenkaan heti herännyt henkiin. Maria tuli myöhemmin, kun hänet kutsuttiin, ja sitten molempien sisarten rukousten tähden veli herätettiin kuolleista. Samoin on asianlaita hengellisessä elämässä. Sen, joka haluaa olla Maria, on ensin oltava Martta, joka teki työtä minun kunniakseni. Hänen tulee osata vastustaa lihan haluja ja paholaisen kiusauksia. Sen jälkeen hän voi nousta Marian tasolle. Kuinka se, jota ei ole koeteltu ja kiusattu ja joka ei ole voittanut lihansa haluja, voisi heti kohota taivaallisiin asioihin?
 
Mitkä ovat täydellisiä tekoja?
Eikö Martan ja Marian veljen kuolema
ollutkin epätäydellinen teko (merkki ihmiselämän epätäydellisyydestä)? Useinkin tehdään hyvä teko, jonka tarkoitus on huonosti järjestetty (epätäydellinen). Silloin se tehdään veltosti ja laimeasti. Mutta jotta hyvä teko olisi minulle mieluinen, sen täytyy herätä eloon Martan ja Marian tähden. Näin tapahtuu, kun rakastetaan lähimmäistä vilpittömästi Jumalan takia ja etsitään ennen kaikkea Jumalaa. Silloin jokainen hyvä teko miellyttää Jumalaa. Juuri sen vuoksi olen sanonut evankeliumissa, että Maria on valinnut parhaan osan. Martan osa on hyvä, kun hän tulee surulliseksi lähimmäisen kärsimysten tähden. Hänen osansa on parempi, mikäli hän työskentelee sen puolesta, että ihmiset elävät kunniallisesti, ja hän tekee sen vain rakkaudesta Jumalaan.
 
Yhteys Jumalaan
Toisaalta Marian osa on parempi, mikäli hän mietiskelee yksin taivaallisia asioita ja sielujen parasta. Silloin Jumala astuu sisään Martan ja Marian taloon, jolloin sielu tulee täyteen pyhiä tunteita ja puhdistuu kokonaan maallisista mielenliikkeistä, ajattelee aina Jumalan läsnäoloa ja mietiskelee ja työskentelee yötä päivää Jumalan rakkaudessa.
 
Isä Frans Voss SCJ


27 lokakuu 2010