Isä Ornelas Carvalhonin saarna

DEHONIAANIEN SUOMESSA TOIMIMISEN SATAVUOTISJUHLA
 
Juhlatilaisuuden saarna 18. 8.2007 (Stella Maris) – Isä Jose Ornelas Carvalho SCJ
 
Rakkaat sisaret ja veljet,
 
Tervehdin teitä kaikkia, jotka olette saapuneet tähän kaunii­seen keskukseen nimeltään Stella Maris. Terveiset myös kai­kille teille, jotka television välityksellä olette tänään kans­samme viettäessämme Pyhän Sydämen pappien Suomessa toimimisen satavuotisjuhlaa.
Haluan tervehtiä erityisesti Teitä, hyvä monsignore Jozef Wrobel, joka olette katolisen kirkon piispa Suomessa ja mei­dän veljemme tässä sääntökunnassa ja joka kannatte vastuuta sen ykseydestä ja kehityksestä.
Suuresti iloiten haluan esittää veljellisen tervetulotoivotukseni ortodoksisen ja luterilaisen kirkon edustajille. Läsnäolonne ilmaisee ja juhlistaa sitä käytännöllistä ja veljellistä yhteis­ymmärrystä, joka on luonteenomaista Suomessa toimivien kirkkojen välisille suhteille. Läsnäolonne on pätevä todistus sekä haaste ekumeeniselle dialogille matkalla kohti rauhallista yhteistyötä ja ykseyttä Kristuksen kirkossa. Minulle ja isä Zbigniew Bogaczille, jotka tulemme Roomasta, on hyvin suuri ilo saada edustaa Pyhän Sydämen sääntökuntaa tässä juhlassa. Sama koskee varmasti myös muiden maiden dehoniaaneja edustavia kanssaveljiä, erityisesti Hollannista, Saksasta, Puolasta ja Yhdysvalloista tulleita. Katolisen kirkon historiaa tässä maassa on viimeisen sadan vuoden aikana lei­mannut teidän jalosydäminen ja veljellinen tukenne. Siunat­koon Jumala teidän vastuualueitanne ja auttakoon niitä jatka­maan suorittamaansa lähetystehtävää.
Dehoniaanien toiminta Suomessa sai alkunsa sääntökuntamme perustajan, isä Leo Dehonin, elinaikana ja sai aina hänen tu­kensa. Toiminnalla on aina ollut kansainvälinen ulottuvuus, mutta dehoniaanit ovat myös tarmokkaasti pyrkineet integroi­tumaan tähän maahan. Pääasiassa Hollannista ja Saksasta tul­leet veljet palvelivat katolista yhteisöä piispoina ja seurakunta­pappeina ensimmäisten vuosikymmenten aikana, mutta nyt suurin osa heistä on kotoisin Puolasta.
Muistamme tänään kiitollisin sydämin kaikkia niitä, jotka antoivat elämänsä ja voimavaransa tämän kirkon käyttöön. Tästä elämästä jo lähteneet me uskomme Jumalan armollisen sydämen haltuun. Olkoon Hyvä Paimen, jonka palvelukseen he antoivat elämänsä, heidän ikuinen perintöosansa ja palkin­tonsa. Monet muut ovat palanneet kotimaahansa tai työskente­levät nyt meidän Herramme viinitarhan muissa osissa. Mutta edelleenkin he muistavat ja tukevat rukouksillaan ja kristillisel­lä solidaarisuudellaan niitä yhteisöjä, joita he monien vuosien ajan palvelivat Suomessa. Olkoot nämä siteet merkkinä kristit­tyjen muodostaman perheen kansainvälisestä ulottuvuudesta ja kirkkojen välisestä veljellisestä yhteydestä ja vaikuttakoot ne rauhan ja sovinnon syntymiseen kansojen ja kulttuurien välille.
Tämä on pääasiassa kiitosjuhla. Evankeliumissa kuulemamme Neitsyt Marian kiitosvirren sanoin voimme ilmaista kiitollisuu­temme Jumalaa kohtaan niistä suurista teoista, joita Hän on tehnyt palvelijoidensa välityksellä näiden sadan vuoden aika­na. Te ette ole suuri yhteisö täällä Suomessa, mutta kuten juuri kuulimme, on Jumala luonut katseensa vähäiseen palvelijaan­sa. Hänen nöyrää palvelijaansa ylistettiin autuaaksi, ja tästä tuli siunauksen lähde koko maailmalle. Kaikista vaikeuksista ja inhimillisistä rajoituksista huolimatta on dehoniaanien läsnä­olo Suomessa ollut todellinen Jumalan siunaus monille ihmisil­le, perheille ja yhteisöille. He vaalivat uskoa, valmistivat nuorisoa elämää varten, pitivät huolta sairaista ja heikoista, toi­vottivat maahanmuuttajat tervetulleiksi, rakensivat Jumalan lasten keskinäistä yhteyttä, valoivat toivoa ja rohkaisivat ihmi­siä sitoutumaan inhimillisen yhteiskunnan rakentamiseen. Siksi voimme tänään laulaa Marian sanoin: ”Meidän sielumme ylis­tää Herran suuruutta, sillä Voimallinen on tehnyt meille suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä”.
Ylistäessämme Jumalan uskollisuutta ja edeltäjiemme esi­merkkiä voimme huomata Herran olevan läsnä yhteisöjemme elämässä ja sitoutua entistäkin vahvemmin Hänen valtakun­tansa rakentamiseen maailmassamme. Teidän kristillisten yh­teisöjenne kasvu ja monikulttuurinen rakenne osoittavat, että Jumalan Henki on kanssanne. Helluntaipäivästä lähtien eivät ihmisten syntyperä, kieli tai kansallisuus ole olleet merkityk­sellisiä, vaan uskon yleismaailmallisuus ja uskovien välinen yhteys on Jeesuksen kirkon olennainen tunnusmerkki. Olkaa ylpeitä monikulttuurisesta rikkaudestanne ja liittäkää siihen ihmisten jalot perinteet ja Kirkon veljellinen ykseys. Tämä avosydämisyys on myös paras lähtökohta ekumeeniselle dia­logille ja edesauttaa merkittävästi sovintoa, kunnioitusta ja yhteistyötä maanne ja koko maailman uskontojen ja kulttuuri­en välillä.
Toinen merkki Hengen toiminnasta on piispanne aikaansaama uusien, muihin sääntökuntiin kuuluvien sielunpaimenien läs­näolo ja erityisesti paikallisen papiston asteittainen syntyminen sekä maallikkojen palvelustehtävien kehittyminen yhteisöis­sänne. Dehoniaanien veljeskunta, joka niin monien vuosien ajan käytännössä palveli yksinään katolista yhteisöä, pitää tätä uutta vastuunjakoa ja palvelustehtävien monipuolistumista osoituksena paikalliskirkon vahvistumisesta sekä toivon merk­kinä ja tulevaisuuden haasteena. Tietoisina rajoitetuista mahdollisuuksistaan dehoniaanit halua­vat edelleen palvella tämän kirkon veljiä ja sisaria heiltä oppi­en ja jakaen Jumalan lahjat heidän kanssaan heidän yhteisöis­sään.
Isä Dehon, joka lähetti ensimmäiset dehoniaanit Suomeen, oli suuresti viehättynyt mietiskelystä ja rukouksesta mutta myös omistautunut oman aikansa, 1800-luvun lopun, ankarien elin­olosuhteiden parantamiseen. Suurten muutosten ja haasteiden aikana tämä kahtaalle suuntautuneisuus oli hänen elämänsä salaisuus ja hänen palvelutehtävänsä perusta. Hänelle olivat tuttuja Raamattu ja sanomalehti, rukous ja toiminta, opiskelu ja käytännöllinen rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, Tätä perintöä seuraten yritämme perustajamme hengessä. apostoli Paavalin innoittamina, olla ”Jumalan rakkauden pro­feettoja ja sovituksen palvelijoita”. Kirkko ja maailma kaipaa­vat suuresti tällaista todistusta valosta, veljeydestä ja toivosta. Siksi rukoilen Jumalaa teidän puolestanne, rakkaat Suomessa toimivat dehoniaaniveljet, että jatkaisitte tätä perintöä todista­en elämällänne Jumalan rakkaudesta yhteydessä paikalliskirk­koon ja avaisitte sydämenne yhteistyölle kaikkien hyvän tah­don ihmisten kanssa rakentaaksenne Jumalan valtakuntaa: Hänen oikeudenmukaisuuttaan, rauhaansa ja iäistä toivoaan.
Tehköön Hyvä Paimen sydämensä hyvyydestä teidän työnne hedelmälliseksi ja siunatkoon tätä kirkkoa ja tätä maata.
 
isä Jose Ornelas Carvalho SCJ



17 marraskuu 2010