Isä Dehonin omaperäisyys



Isä Dehon korostaa uudella tavalla ihmisen sisäisen elämän ja apostolisen innon yhteenkuuluvuutta. Hän ilmaisi tämän uuden näkökulman lehtensä ensimmäisessä pääartikkelissa sanoin: "Jeesuksen Sydämen kunnioitus ei ole meille yksinkertainen uskonnollinen hartausmuoto vaan koko kristillisen elämän todellinen uudistaja. Se on pelastuksen jälkeen huomattavimpia hengellisiä oivalluksia. Tämä ajatus ohjaa kaikkia apostolisia ponnistelujamme. Sitä paitsi se on tämän lehden olemassaolon syy", sanoi isä Dehon. Hänen tavoitteenaan oli vaikuttaa hapatuksen tavoin yhteiskuntaelämässä kuten ilmenee lehden otsikosta: Jeesuksen Pyhä Sydän sieluissa ja yhteiskuntaelämässä.
Toisin sanoin Kristuksen Sydämen spiritualiteetissa ei saa olla pelkästään sisäistä hengellistä intoa. Pikemminkin sen on oltava hänen mielestään uudistuksen virike ja dynamiikka yhteiskuntaelämän kehityksessä kohti sosiaalista oikeudenmukaisuutta

Isä Leo Dehonin omaperäisyys perustuu juuri niiden seikkojen korostamiseen, jotka tähän asti olivat jääneet vaille huomiota. Isä Dehon kuuluu siihen sukupolveen, joka kuuli kristinuskon viimeistä kirskunaa ennen romahtamista.
Hän täydentää Kristuksen sydämen hurskautta, joka on kehittynyt keskiajalta lähtien, mutta joka ei enää osaa osoittaa yhteiskunnan ja kristinuskon välistä yhteenkuuluvuutta kuten oli laita Margareta Maria Alacoquen aikana.
Hän ei halunnut tehdä siitä taantumuksen välikappaletta eikä sisäisen elämän subjektiivisuuden voimatonta tekijää. Pikemminkin hän antoi sille uuden ulottuvuuden: yhteiskuntaelämän. Isä Dehonin mielestä sisäinen elämä ja yhteiskunta kuuluvat yhteen tässä spiritualiteetissä niin kuin kertovat ne sanat, jotka hän pani Kristuksen suuhun retriitin tekijän ohjaukseksi: "Anna minun sydämeni hallita sinun sisäistä elämääsi ja tee työtä rukoillen ja toimien yhteiskuntaelämässä sydämeni valtakunnan hyväksi."
Tähän lauseeseen päättyy isä Dehonin ensimmäinen hengellinen kirja, "Pyhän Sydämen retriitti", joka ilmestyi vuonna 1896. Tällöin tästä hartausmuodosta tulee isä Dehonin mielessä itse kristinuskon ja yhteiskuntaelämän uudistamisen tekijä. Hän taistelee Pyhän sydämen spiritualiteetin puolesta, jotta se vapautuisi hartauden leimasta, siitä sisäisen elämän yksilöllisyyden piirteestä, johon se oli paennut.

Klassinen kaksoiskäsite rakkaus-oikeudenmukaisuus esiintyy jatkuvasti isä Dehonin kirjoituksissa sanontatapana: Pyhän Sydämen sosiaalinen valtakunta. Hän ei itse keksinyt tätä käsitettä. Hän otti sen eräältä ecuadorilaiselta papilta ja teki sen tunnetuksi Ranskassa viime vuosisadalla. Tähän ajatukseen sisältyy kiistämättömästi myös poliittisia ulottuvuuksia. Se yhdistää rakkauden ulottuvuuden johdonmukaisesti oikeudenmukaisuuden vaatimukseen, koska rakkaus ei voi olla huomioimatta oikeudenmukaisuutta. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden oikea mitta on käytännössä oikeudenmukaisuus ja caritas yhdessä, eikä pelkästään laupeuden tekoja. Tällöin isä Dehon liitti Jeesuksen Pyhän Sydämen sosiaalisen valtakunnan tulon uuden ajan demokraattiseen kehitykseen.

Tämä korostus on jossain määrin isä Dehonin julkaisujen tasapainottava tekijä. Sosiaalisia ongelmia käsittelevissä kirjoissaan hän omistaa ainakin yhden luvun Pyhän Sydämen spiritualiteetille antaakseen sen sosiaaliselle ulottuvuudelle mystillisen perustan. Toisaalta suurin osa hänen hengellisistä teoksistaan käsittelee Jeesuksen Sydämen valtakuntaa koskevia ajatuksia tämän spiritualiteetin sosiaalisen ulottuvuuden korostamiseksi.
 Isä Frans Voss SCJ



27 lokakuu 2010