Skip to content

Elämäntapamme

Me dehoniaaniveljet elämme yhteisöissä. Me rukoilemme, syömme, keskustelemme, työskentelemme ja vietämme vapaa-aikaa yhdessä. Yhteisellä elämällämme haluamme todistaa Jumalan rakkaudesta. Luostariyhteisö on meille ikään kuin uusi perhe, joka auttaa meitä elämään iloisesti naimattomina, köyhinä ja kuuliaisina. Usein yhdessä elää hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä veljiä eri maista, mikä on välillä haastavaa. Pyrimme kuitenkin onnistuneeseen yhteiselämään, joissa kanssaveljet tukevat toinen toisiaan ja joissa jokainen saa mahdollisuuden kukoistaa. Luostarimme eivät ole suljettuja tiloja, vaan elämme ihmisten keskellä.

Luostariyhteisöön kuuluu vähintään kolme veljeä. Joskus dehoniaanit elävät myös yksin tai kahdestaan, mikä ei ole ihanteellista, mutta joskus tämä on paras käytännön ratkaisu. Silloinkin veljet kuuluvat virallisesti isompaan luostariyhteisöön.

Jeesuksen pyhän sydämen pappien hengellisen elämän keskuksena on pyhä messu. Me veljet vietämmekin sitä mahdollisuuksien mukaan yhdessä päivittäin. Rukoilemme yhdessä osittain myös kirkon hetkipalvelusta, erityisesti laudesia (aamurukousta) ja vesperiä (iltarukousta). Sääntökunnan papit ja diakonit pyhittävät päivänsä rukoilemalla koko hetkipalveluksen, joko yhdessä tai yksin. Päivämme alkaa ns. antautumisen rukouksella. Dehoniaanien päiväohjelmaan kuuluu myös puolisen tuntia Raamatun äärellä mietiskelyä, joka auttaa meitä kasvamaan Jeesuksen ystävinä ja hänen evankeliuminsa julistajina. Lisäksi palvomme Jeesusta päivittäin myös kaikkein pyhimmässä Sakramentissa. Dehoniaanit ammentavat hengellistä ravintoa myös tutustumalla perustajansa Léon Dehonin ajatuksiin ja mietiskelemällä aika ajoin myöskin elämänsääntöän.

Me dehoniaaniveljet lupaamme seurata Jeesusta naimattomina, köyhinä ja kuuliaisina

Jumalalle vihitty naimattomuus on armolahja, joka auttaa meitä omistautumaan erityisellä tavalla Jumalalle ja veljiemme ja sisariemme palvelemiseen. Se edesauttaa myös sitä, että yhteisöistämme tulee todellisia hengellisiä perheitä, joissa voimme kokea ystävyyttä ja veljesrakkautta.

Köyhyyden lupaus tarkoittaa, että pyrimme elämään yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Suurempiin hankintoihin ja arvokkaiden asioiden käyttämiseen tarvitaan esimiehen lupa. Myös saamistamme lahjoista meidän on kerrottava siitä esimiehillemme. Kaikki meidän tulomme kuuluvat sääntökunnalle. Me taas saamme sääntökunnalta kaiken tarpeellisen. Köyhyyden lupauksen tarkoitus on vapauttaa meidät väärästä riippuvuudesta materiaan ja yhdistää meidät ympärillämme eläviin köyhiin ihmisiin. Me haluamme palvella erityisesti köyhiä, niitä, jotka tarvitsevat eniten rakkauttamme ja arvostustamme. Ja pyrimme rakentamaan oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Kuuliaisuus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että elämme kuuliaisina Jumalan tahdolle. Teemme päättäväisesti sen, minkä tunnistamme hänen tahdokseen. Annamme itsemme Jumalalle eläväksi uhriksi (Room 12:1) ja omistaudumme Jumalan ja kirkon palvelemiseen sääntökunnassamme. Tunnistamme Jumalan tahdon myös esimiestemme päätöksissä, onpa sitten kyseessä ovat yhteisön, alueen tai provinssin esimies tai Roomassa asuva yleisesimies. Dehoniaaniveljien kuuluu kunnioittaa esimiehiään ja olla heitä kohtaan rehellisiä ja avoimia. Erityistä kuuliaisuutta vaaditaan silloin, kun esimies vetoaa virallisesti kuuliaisuudenlupaukseen. Tämä on kuitenkin aika harvinaista. Kuuliaisuus perustuu nykykäsityksen mukaan dialogiin.